Madeiran aurinkoinen sää on vaihtunut Suomen syksyisen harmaaseen, sillä palasimme mieheni kanssa viikon lomalta tiistai-iltana 23.10. myöhään Madeiralta Helsinkiin ja keskiviikkona iltapäivällä vielä matkasimme lentäen sieltä Kuopioon.

 

Hotellimme sijaitsi ihan kaupungin keskustassa. Meillä oli hyvä mahdollisuus seurata madeiralaisten elämänmenoa. He ovat ystävällisiä, osaavat laittaa herkullista ruokaa ja etenkin naiset pukeutuvat kauniisti. Liikenteessä ajetaan "hurjaa" vauhtia myös kapeilla kaduilla ja suojatiellä kävellään "päin punaista" aina kun ei ole autoja ihan lähellä. Viimeksi mainitun tavan turistikin jo ehti oppia viikossa.

 

Kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa (Jardim Botanico) vuoren rinteellä paikallisbussilla, joka kierteli (huh, huh!) mennen tullen kaupungin kapeita katuja. Siellä oli monenlaista kasvillisuutta, esimerkkinä kolibrikukka.

 

Sieltä oli myös mahtavat maisemat merelle ja Funhaliin.

 

 

Innoistuimme vaeltamaan levadoilla. Levadat ovat vanhoja kastelukanavia, joita Madeiran vuoristoisessa maastossa on yli 2000 km. Levadoilta johdetaan nykyisinkin kasteluvettä viljelyksille. Kunkin levadan vieressä kulkee alun perin huoltopolku, jollaista mekin vaellettiin. Polut kulkevat vuorten rinteillä ja ovat usein vaikeakulkuisiakin. Välillä ne kulkevat ihan asutuksen vieressä, kylien läpi. Ympärillä levittäytyy upea Madeiran luonto mm. paljon Sinisarjaa.

 

 

Levadalta löysin myös kastanjoita ja isoja käpyjä. 

 

Madeira on mainio paikka. Uskoisin, että sinne vielä palaamme, vaikka tämä matka oli minulle jo toinen ja miehelleni kolmas Madeiran matka.

 

Tällä kertaa lähes kaikki matkalta itselle ostetut "matkamuistot" olivat minikokoisia. Minulla olikin koko ajan minijuttujen "metsästys" menossa. Niiden löytäminen ei aina ollut ihan helppoa.

 

 

Kuva 1: Jo Helsinki-Vantaan lentokentältä löytyi ensimmäinen miniksi sopiva esine, nukkekoti Nehafon pojat saivat tuliaiseksi viikinkilaivan. Olen aina pitänyt näistä tinasta valmistetuista viikinkilaivoista. Ainakin Norjasta niitä voi ostaa matkamuistoksi. Madeiralta löytyi pienen pieni Barcelosin kukko Portugalissa kun oltiin. 

 

 

 

Kuvat 5 - 7: Madeirahan on tunnettu upeista käsitöistään. Erityisesti monenlaisia, toinen toistaan upeampia liinoja oli paljon myynnissä. Totta kai nukkekoti Nehafoonkin piti saada muutama käsin tehty liina. Itse pidän erityisesti punaisesta "joulutähti" – liinasta, koska mielestäni paras joulukukka on joulutähti. Johtuu lapsuusvuosistani Namibiassa. Siellä joulutähti kasvoi ja kukki pensaina. Samoin oli tähän aikaan vuodesta Madeiralla. Nyt varmaan pitänee tehdä nukkekotiin näille liinoille sopivia pöytiä! 

 

 

Kuva 8: Seinäkoristeeksi löysin portugalilaisia "laattoja" (= magneetti) ja lautasen, jossa on madeiralainen palheiro, talo, jollaisissa ennen vanhaan Madeiralla asuttiin.

 

 

 

Kuva 9 - 10: Wilhelmina sai tuliaiseksi arkun. Eikös sovikin hyvin puutarhurille! Samantyylisen arkun jo ostin aikaisemmin meidän apteekista. Kuten olen ennenkin todennut, nukkekoti Nehafossa tulee olemaan useita arkkuja. Jos joku blogini lukija on näistä "posliiniarkuista" kiinnostunut, niin ainakin Madeiralla niitä näytti olevan monenlaisia myynnissä (oikeasti kai pillerirasia). 

 

 

Kuva 11 - 14: Ihan viimeisinä päivinä löysin pienen kaupan, jossa oli posliinisia portugalilaisia, "melkein" nukkekotiastioita myynnissä. Ts. kun isomman kahvikaluston sokerikosta tekee liemimaljan, tarjoiluvadista tarjottimen, kermanekasta esim. kukkua-astian, niin saa ihan sopivia astioita nukkekotiin. Oli "pakko" ostaa, olivat niin ihania. Nukkekoti Nehafossahan asuu suurpehe, joten ei kaikki tarjoiluastiat voi olla ihan pieniä.    

 

 

Kuva 15 - 16: Minulla oli mukana virkkuukoukku ja lankaa. Virkkasin 8 "nukkekotikassia". Myöhemmin selviää, mihin näitä tarvitsen.

 

Katselin monesti "sillä silmällä" madeiralaisia miespuolisia kansallisnukkeja etsien nukkekoti Nehafoon perheen "isää", mutta ei vielä löytynyt sopivaa. Olivat niin siloposkisia ja useimmiten kansallisnuket oli liimattu seisomaan alustalle. Koska perheen äiti ja osa lapsista ovat  kansallisnukkeja, niin isäkin voisi olla. Saa nähdä minkämaalaisen isän joskus löydän!